Moni vanhempi googlettaa tämän kysymyksen illalla sen jälkeen, kun kalenteriin on ilmestynyt jälleen uusi kilpailumatka, harjoitusleiri toisella puolella maailmaa tai koko kauden mittainen ulkomaanjakso. Kysymys on aito ja tärkeä: täyttyykö oppivelvollisuus, jos lapsi ei ole fyysisesti koulussa? Ja miten koulunkäynti oikeasti järjestetään, kun elämä on jatkuvasti liikkeessä?
Huippu-urheilijan arki ja koulun haasteet
Tavoitteellisesti urheilevan lapsen viikko näyttää usein hyvin erilaiselta kuin ikätoverien. Harjoituksia voi olla useita tunteja päivässä, viikonloput kuluvat kilpailumatkoilla ja pidemmät leirit tai kilpailukauden huipentumat vievät perheen ulkomaille viikoiksi kerrallaan.
Tässä arjessa tavallinen koulupäivä – kiinteä lukujärjestys, tietty luokkahuone, tietty kellonaika – ei yksinkertaisesti taivu mukaan. Moni perhe päätyy tilanteeseen, jossa lapsi on koulusta pois niin usein, että opetuksen seuraaminen käy mahdottomaksi, vaikka motivaatiota ja kykyä oppia olisi runsaasti. Ongelma ei siis useinkaan ole lapsessa – se on siinä, että koulujärjestelmä on rakennettu paikallaan pysyvälle arjelle.
Miten kilpailumatkat vaikuttavat oppimiseen?
Kun koulunkäynti katkeilee toistuvasti, syntyy helposti niin kutsuttu oppimisvaje: aukkoja, jotka kasautuvat, koska uutta asiaa opetellaan koulussa juuri silloin, kun oppilas on matkalla. Tämä ei näy heti, mutta muutaman kuukauden tai lukukauden kuluttua vaje voi olla huomattava, ja sen kiinni kurominen vie moninkertaisesti enemmän aikaa kuin sen ennaltaehkäisy.
Toinen, usein aliarvioitu tekijä on kuormitus. Kilpailupaine, matkustamisen väsymys ja jatkuva ympäristön vaihtuminen kuluttavat samaa henkistä kapasiteettia, jota tarvitaan myös oppimiseen. Kun näiden lisäksi lapsi joutuu itse paikkaamaan koulusta poissa olleita jaksoja ilman ohjausta, riski on, että sekä urheilu että koulu alkavat kärsiä yhtä aikaa.
Koulu on tärkeä – mutta sen takia ei tarvitse luopua unelmista
Joku voi ajatella, että koulu tulee aina ensin ja harrastukset ovat toissijaisia. Ymmärrän tämän ajattelun taustan: koulutus on lapsen tulevaisuuden kannalta merkittävä asia, ja siitä huolehtiminen on aikuisen vastuulla.
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että kyse olisi joko–tai-tilanteesta.
Suomessa ja maailmalla on lukuisia esimerkkejä urheilijoista, joista on tullut oman lajinsa huippuammattilaisia juuri siksi, että he ovat saaneet panostaa lajiinsa täysipainoisesti jo lapsesta asti – silloin, kun into, oppimiskyky ja kehon kehitys ovat parhaimmillaan. Moni heistä olisi menettänyt tämän ikkunan, jos harjoittelu olisi täytynyt sovittaa vain koulun ehdoilla jäävän ajan mukaan.
En sano tätä vähätelläkseni koulua – koulutus on aidosti tärkeää, ja siksi teen tätä työtä. Sanon sen siksi, että lapsen ei pitäisi joutua valitsemaan koulutuksen ja unelmiensa välillä, kun molemmat ovat mahdollisia yhtä aikaa. Tehtäväni opettajana ei ole asettaa koulua ja harrastusta vastakkain, vaan varmistaa, että kumpikaan ei jää toisen jalkoihin.
Elämässä on tilaa sekä hyvälle koulutukselle että unelmille, joita tavoitellaan täydellä sydämellä. Juuri siihen henkilökohtainen etäopetus antaa mahdollisuuden.
Voiko suomalaista koulua käydä etänä ulkomailta tai kilpailumatkalta? Millaisia vaihtoehtoja on?
Lyhyt matka tai poissaolo. Kun kyse on lyhyestä kilpailu- tai harjoitusmatkasta, lapsen oma suomalainen koulu pysyy edelleen hänen koulunaan. Koulu voi myöntää poissaolon, ja käytännössä huoltajat vastaavat siitä, että lapsen oppiminen etenee matkan aikana. Moni koulu suhtautuu tähän joustavasti, kunhan asiasta sovitaan etukäteen.
Pidempi tai toistuva ulkomailla oleskelu. Jos perhe oleskelee ulkomailla pidempään – esimerkiksi kilpailukauden tai harjoitusjakson vuoksi – ja kotikunta Suomessa säilyy, oppivelvollisuuden suorittamiselle voidaan hakea määräaikaista keskeytystä. Edellytyksenä on, että lapsi joko osallistuu ulkomailla oppivelvollisuutta vastaavaan koulutukseen tai hänen muuten voidaan katsoa suorittavan oppivelvollisuutta ulkomailla oleskelun aikana. Päätöksen tekee koulu tai koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaana lapsi on.
Kotiopetus. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa oppivelvollisuuden suorittamisen myös kotiopetuksessa. Tämä ei vaadi lupaa viranomaiselta – huoltajan ilmoitus asuinkunnan opetustoimelle riittää. Ilmoituksen jälkeen huoltaja vastaa siitä, että lapsi saavuttaa perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot, ja asuinkunta seuraa edistymistä. Juuri tähän kohtaan henkilökohtainen, pätevä opettaja tuo perheelle merkittävän turvan: vastuu opetuksen sisällöstä, suunnitelmallisuudesta ja etenemisestä ei jää yksin huoltajan varaan, vaikka juridinen vastuu oppivelvollisuuden toteutumisesta säilyykin aina huoltajalla.
Käytännössä perheellä on tilanteesta riippuen esimerkiksi tällaisia vaihtoehtoja:
- Poissaololupa + itsenäinen opiskelu koulun ohjeiden mukaan – toimii lyhyillä matkoilla, jos lapsi pystyy opiskelemaan itsenäisesti.
- Kotiopetus + vanhemmat opettavat / henkilökohtainen opettaja – toimii erityisen hyvin silloin, kun ulkomailla oleskelu on pitkäkestoista tai toistuvaa, koska opetus suunnitellaan kokonaan lapsen elämäntilanteen mukaan.
- Ulkomailla toimiva suomalainen koulu – vaihtoehto vain tietyillä alueilla, jos perhe asuu pysyvämmin samalla alueella.
- Yhteistyömalli oman koulun kanssa – osa opetuksesta koulun kautta, osa vanhempien / henkilökohtaisen opettajan tukemana. Tämä malli sopii erityisesti väliaikaisiin tai toistuviin, mutta ajoittaisiin tilanteisiin (esim. muutaman viikon kilpailumatka tai kausiluontoinen leiri), joiden jälkeen lapsi palaa kouluun – ja edellyttää, että koulu suhtautuu asiaan joustavasti. Pysyvämpään tai ympärivuotiseen tilanteeseen sopii paremmin kotiopetus tai oppivelvollisuuden määräaikainen keskeytys.
Milloin henkilökohtainen opettaja on paras ratkaisu?
Itsenäinen opiskelu koulun materiaalien avulla voi toimia hetken, mutta se kuormittaa usein sekä lasta että vanhempaa: joku joutuu joka tapauksessa suunnittelemaan, mitä opiskellaan, milloin ja miten edistymistä seurataan.
Henkilökohtainen opettaja on erityisen perusteltu ratkaisu silloin, kun:
- matkustaminen tai harjoittelu on säännöllistä eikä kertaluonteista
- perhe on jo huomannut, ettei tavallinen koulunkäynti tai itsenäinen opiskelu enää riitä
- vanhemmat eivät halua – tai ehdi – ottaa opetuksen suunnittelua omalle vastuulleen arjen keskellä
- lapsella on myös muita tuen tarpeita, esimerkiksi kilpailustressiä, jännittämistä tai oppimisvaikeuksia, jotka vaativat pedagogista ja psykologista ymmärrystä pelkän oppiainehallinnan lisäksi
Näissä tilanteissa henkilökohtainen, koko oppimiskokonaisuutta koordinoiva opettaja säästää perheeltä eniten – ei ainoastaan aikaa, vaan myös huolta.
Yhteenveto
Suomalaista koulua voi käydä etänä ulkomailta ja kilpailumatkoilta – laki mahdollistaa tämän useampaa reittiä pitkin, ja käytännössä ratkaisu löytyy lähes aina, kunhan se suunnitellaan hyvissä ajoin ja oikealla tavalla. Suurin riski ei ole se, ettei ratkaisua olisi olemassa, vaan se, että opiskelu jää suunnittelematta ja oppimisvaje pääsee kasvamaan huomaamatta.
Etkö ole varma, sopiiko etäopetus lapsellesi?
Kerro minulle lyhyesti lapsesi tilanteesta, niin arvioin, voisiko henkilökohtainen etäopetus tukea hänen oppimistaan ja sopia juuri teidän perheenne tarpeisiin. Olen antanut henkilökohtaista etäopetusta vuodesta 2016 lähtien ja auttanut lapsia sekä perheitä löytämään joustavia opiskeluratkaisuja Suomessa ja ulkomailla.
Uliana Feldserov (KM)